Nyt on elokuva nähty ja olihan tuo jonkin asteen pettymys. En nyt sanoisi, että mitään väännettiin liikaa rautalangasta, mutta mutkat kyllä vedettiin aika pahasti suoriksi siinä vaiheessa, kun elokuva astuu ihmisen tuntemien lainalaisuuksien ulkopuolelle universumin suurten mysteerien pariin. Jos ihmiskunnan tietämys on hyppyrimäki, niin elokuva pääsee kyllä kunnialla siihen nokalle asti, mutta tukevan pohjan päättyessä leffa ei suinkaan nouse omille siivilleen, vaan kompastuu ja yllättävänä juonenkäänteenä sukeltaakin pää edellä hyppyrin alle unohtuneeseen siirappitynnyriin. Mitä se tynnyri sitten mäen alla alunperin teki? No Nolanithan sen oli tietysti sinne käyneet varta vasten nakkaamassa, jotta juoni saataisiin nykymuodin mukaisesti kulkemaan täysi ympyrä. Deus ex machina vaan käryää vieläkin nokassa.
Sama homma, kun Nolanit ovat yrittäneet käsikirjoittaa tunteita: Jos kovan luokan tiedemies alkaa tuolla universumin tuntematonta osaa kartoittaessaan haihatella jotain höpöä siitä miten rakkaus on yksi suurimmista tieteelle selittämättömistä mysteereistä ja sitä ehkä kannattaisi kuunnella ennemmin kuin täysin päinvastaiseen suuntaan osoittavaa kovaa tutkimusdataa… loppumatka varmaan kuluisi mukavasti pakkopaidassa.