Jaahas.
Mitä tämä elokuva yrittää olla? Taide-elokuva? Magialla höystettyä scifiä? Jonkinlainen pohdiskeleva opiskelijatyö? Ei tästä ota Erkkikään selvää.
Näyttelijöistä? Elokuvaan on saatu varsin laaja skaala hyviksi todettuja nimiä. Jokin menee kuitenkin pieleen- dialogi. Päähenkilön persoona vastaa kumisaapasta, ja perheen välinen interaktio on typerien kommenttien, itsestäänselvyyksien laukomisien, sekunnissa muuttuvien mielialojen ja epäuskottavien ajatusten sekamelskaa. Tässä ensimmäinen tunti.
Juonesta? Lähtökohdat ovat mielenkiintoiset. Maailma on kuolemassa nälkään, ja tilanne vain pahenee. Tarvitaan uskalias ristiretki tuntemattomaan, mahdollisuutena pelastaa ihmislaji tuholta. Hei, tämähän on ihan siistiä. Mitäs nyt kaikki tieteellinen artikulaatio ohitetaan turhana ja mitään ei selitetä. Mutta hei, sehän palvelee tarinaa, ei tätä saa kritisoida. Sitten popkornihorisontin jälkeen (pelkkiä jyviä lootan pohjalla) alkaa tapahtua. Efektejä! Liikettä! Paskanjauhantaa ja tuhansia kertoja ennalta simuloitujen suunnitelmien mielivaltaista muokkausta! Itkun turahduksia, myötähäpeän murahduksia, epäuskon tuhahduksia! Mitä hemmettiä tässä oikein tapahtuu, kysyy katsoja. Me tehdään taidetta, kuuluu vastaus. Miksi? Se ei kuulu meille. Katso ja nauti, tai itket ja nautit! Tässä hieman musiikkia, eikö tämä sävel teekin olosi surulliseksi? Ja tämä katkelma, eikö se olekin täydellinen toimintaan? Ja tämä, mestariteokseni… Se saa ymmärtämään syvälliset, täydelliset nyansit juonesta ihmissuhteisiin. Ah, niin kaunista. Oscarit, täältä tullaan!
Elokuvan skitsofreenisen sekamelskan ymmärtää vain katsomalla. Yhdessä kohtauksessa ollaan maailmaa pelastamassa hyvin vakavalla naamalla, kaiken ajasta polttoaineeseen ollessa kortilla. Seuraavassa vedetään pillurallia mustan aukon pinnalla Corollan kumit sauhuten. Sitten vakavoidutaan taas: Uusi ympäristö, mitään ei tiedetä. Ollaan yksin. Sitten kaksistaan. Missä apu, mitä tapahtuu? Kysymykset seuraavat toisiaan- miksi katson vielä tätä höyryävää paskaläjää? Miten tämä voi olla vielä naurettavampaa kuin aikasemmat juonenkäänteet? Ovatko kaikki tämän fantasiauniversumin ihmiset aivokuolleita vuorosanakoneita? Mitään, siis mitään! ei jätetä katsojan analysoitavaksi. Välittömästi jonkin vahvemman kommentin tai tapahtuman jälkeen sanotaan ihan suoraan mitä tästä pitäisi ajatella. Jopa south park teki tämän hienovaraisemmin ”Wendy on pataluuskakääkkä… vai onko?”- filosofoinnillaan. Olen hämmentynyt. Elokuva pyrkii samanaikaisesti olemaan salamyhkäinen, ja kertomaan kaiken. Miksi? Ei kiinnosta.
Efektit ovat onneksi päteviä, mutta eivät ikimaailmassa pysty peittämään muita ongelmia. Jööti ei miksikään muutu vaikka kuinka nonparelleissa pyörittelisi. Täydellinen kehä, kauneus ja ajattelu, suuri seikkailu, enemmän kuin kokemus. Tätä ovat ohjaajat hakeneet. Mitä jäi käteen? Lähihistorian tylsin, mitäänsanomattomin, vastenmielisin ja järjettömin sekamelska, joka ei anna mitään ja on viedä uskon ihmiskuntaan. Elokuva kuuluu jokaisen leffakriitikon pakko-ostoksiin. Sun Tzun sanoin, ”tunne vihollisesi”.
Välttäkää kuin ruttoa.